Jos siis edellinen postaus tuntui yltiöpositiiviselta, niin tässä nyt sitä luvattua kolikon toista puolta. Nämä asiat painavat melkoisen paljon vaakakupissa, kun tulevaa asuinsijaa harkitsemme. Varmasti samoja huonoja puolia on löydettävissä joka paikassa, mutta täällä kaikki epäkohdat tuntuu tiivistyvän.
Pahhoo, yäk!
1. Liikenne- ja yleinen käytöskulttuuri
Täällä ajatellaan vain omaa napaa, ja pelottaa että moinen käytös tarttuu vielä itseenkin: jos kerran muutkin, niin miksen minäkin? Joka paikassa pitäisi itse olla jonon kärjessä. Jos ei olla, sinne kyllä runnotaan tie tavalla tai toisella. Vasta täällä olen alkanut pelätä kolmion takaa tulevia autoilijoita, sillä läheltä piti -tilanteita on ollut enemmän kuin riittävästi. Niitä aiheuttavat myös katuja holtittomasti ylittävät mummot - todennäköisesti ne samat, jotka ohittelevat pankkijonossa puolen tunnin odotuksen jälkeen pahimmassa joulu/lounasruuhkassa. Eikä se auta vaikka asiasta heille huomauttaa vähän kovempaankin ääneen. Tämäkin rouva odotti, että edellä on harmittoman näköisiä miehiä, jotka eivät varmasti uskaltaisi sanoa mitään ja katsoi minuakin kassalle hivuttautuessaan kuin minulla ei olisi pokkaa sanoa armon fröökynälle. Väärin luuli, räyh!
2. Sisäänpäinlämpiävyys
Tuo ei varmasti ole edes sana, mutta sellaisen kuvan saa, jos aikoo muualta tulleena täältä hakea töitä, ja muutenkin surutta tuijotetaan toisia nenänvartta pitkin kuin jauhoisinta xtra-makkaraa. Se myös hätkähdyttää paikallisia, jos täällä erehtyy olemaan jollekin mukava, antamaan tietä tmv. Tai vaihtoehtoisesti suuri yllätys on, jos alkuasukas kerrankin heittäytyy ystävälliseksi. Naapurit katsovat meitä erityisen kieroon ja lähestulkoon vuosi meni siinäkin, että eräs varttuneemman väen edustaja uskaltautui tervehtimään meitä huligaaneja.
3. Palvelut
Pärstäkerroin ratkaisee. Ihan asiakaspalvelijasta tai asiakkaan ulkonäöstä/sukupuolesta riippuu, kuka täällä saa minkäkinlaista palvelua. Postauksesta tulisi ihan liian pitkästyttävä, jos nyt antaisin esimerkkejä, mutta sanottakoon näin, että kantapään kautta on tämäkin tullut koettua. Lisäksi rehellistä sosiaalipalveluja kaipaavaa kiusataan, vaikka kaupungin pitäisi mieluummin tarkistaa hieman käytäntöjään, ketä paapoo ja ketä ei. Sosiaalisen verkoston ulkopuolelle pudonnutta, yliajalla opiskelevaa ahkeraa pikku koululaista ei haluta tukea, kun taas työttömyyden ja muuten lavean elämän valinneita hyysätään sitten senkin edestä. Täällä kielteiset päätökset tehdään päivässä, mutta myönteisiä saa odottaa enimmäisajan rajoille asti.
Ei toki pitäisi valittaa, kun vaihtoehtona voi olla, ettei näiltä kulmilta saa kohta minkäänlaista palvelua enää. Virastot alkavat nimittäin olla no-show. Verovirasto on ollut jo pitkään vain muutamana päivänä viikosta auki - rajoitetun virka-ajan tietysti, ja sulkee piakkoin ovensa ihan kokonaan. Maistraatti taas muutti vähin äänin paremmille veronmaksajain maille tammikuussa. Tämäkin piti lukea YLEn verkkosivuilta. Olisin nimittäin hiljattain kaivannut maistraattia ja yritimme sitä turhaan etsiä entiseltä paikaltaan. Joku valtuuston jäsen onkin todennut, että kun virasto täältä kerran lähtee, ei se koskaan enää palaa. Niin kyllä tuntuvat tekevän kaikki muutkin vähänkään kynnelle kykenevät. Jos siis sattuisi haluamaan siviilivihkimisen, pitäisi taskussa olla roimasti ylimääräistä että saa virkailijan houkuteltua paikalle. Sillä rahalla pääsisi jo pienelle häämatkalle, vaikka sitten äkkilähdöillä jos ei muuten. Luulisi paatuneimmankin ateistin haluavan tilapäisesti liittyä kirkkoon häitä silmällä pitäen.
"Mukavan kodikas" on yksi kaupungin motoista, ja kyllähän se osin pitääkin paikkansa, jos ei ota näitä mainitsemiani epäkohtia huomioon, tai sitä että kovin harva haluaa täällä elää ja antaa toisten elää sloganin mainostamalla tavalla. Välillä ei oikein itsekään jaksaisi enempää kuin on pakko. Silti jotain on tehtävä omalle elämälleen, ettei ihan sulaudu paikallisten kyräilevään joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti