Tuntemukseni tämänhetkistä kotikaupunkiani kohtaan ovat varsin ristiriitaiset. Olen parhaani mukaan yrittänyt asennoitua tähän välivaiheeseen, että tämä tosiaan on vain ohikiitävä välivaihe ja että täältä sitten toivon mukaan lähdetään niin nopeasti kuin vain mahdollista.
Ajattelin näin muistinvirkistyksenä ja ehkä myyntipuheena mutta myös varoituksena muille luetella kaupungin plussat ja miinukset. Hampurilaismallin mukaan aloitan hyvistä puolista, mutta tämä hampurilainen saattaa jäädä ilman hattua, sillä ei niitä plussia välttämättä ihan sinne loppuhuipennukseen asti riitä.
En ole laittanut asioita tärkeysjärjestykseen, sillä lähestulkoon jokainen pointti on yhtä merkittävä tätä mestaa luonnehdittaessa. Voi olla, että matkan varrella listaan tulee lisää merkintöjä, jos nyt olenkin jotain merkittävää unohtanut.
Hyvvää tässä kylässä on:
1. Kompaktius
Pieksämäellä ei ole pitkä matka mihinkään, jos siis sattuu asumaan keskustassa. Kaikki palvelut ovat kirjaimellisesti kiven heiton päässä. Ei tarvi raahautua toiselle puolelle kaupunkia jos haluaa vaikkapa kirjastoon.
2. Liikenneyhteydet
Täältä pääsee pois! Kun esittelen ihmisille tulevani Pieksämäeltä, yleisin vastaus on "ai se on se mesta, jossa on tullut odoteltua jatkoyhteyksiä". Kyllä. Näin juuri minäkin paikan näin, ennen kuin bussi jätti minut viimeisen kerran asemalle. Mutta niin, täältä pääsee suhteellisen helposti joka ilmansuuntaan, kun vain valitsee oikean ajankohdan matkustaa ja jos sattuu olemaan kukkarossa muutakin ylimääräistä kuin matti tai se iänikuinen muumioitunut koipallo.
3. Luonto
En varmastikaan osaisi olla ilman jonkinlaista pöpelikköä tai lätäkköä, jonka ääreen pysähtyä tai paeta edes hetkeksi. Täällä useampikin lätäkkö yhdistyy toisiinsa mm. Pieksäjärveksi, jonka rannalla voi kuvitella olevansa meren läheisyydessä - jos siis tihrustaa silmät puoliksi ummessa, mutta kuitenkin, selkää on lähes silmänkantamattomiin. Onpa tullut tutuksi lähiseutujen laavutkin, kesäyön fiilistä ei lammen rannalla häiritse muut kuin itikat korkeintaan. Lisäksi on mukavaa päästä seuraamaan ihan kotoakin käsin puistomaisten pihojen avaraa luontoa: nahistelevia naakkoja ja pörröisiä oravia. Jos on tuuria, voi päätyä tuijotuskisaan rusakon kanssa.
4. Harrastusmahdollisuudet
Lukuisten salien, urheiluseurojen ym. kerhojen tarjonnan lisäksi myös penkkiurheilijaa hemmotellaan ihan livenä. Esimerkiksi lentopallonaisten ponnisteluja liigassa on ollut jännittävää seurata ja samalla saa vieläpä tukea suomalaista (nais)urheilua. Harmi, etten ole vielä uskaltautunut mihinkään toimintaan mukaan, mutta ehkä sitä jo ensi syksynä sitten... Ehkä ja ehkä.
Tästä kaikesta voisi siis päätellä, että täällä elellään kuin härren lompuukissa, mutta odottakaapa vain... Kuten lupasinkin, lisää kuvausta on tulossa, eikä se kaikki ole niin nättiä ja ruusunpunaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti