Italialaisviikot saatiin jokseenkin kunnialla päätökseen tuunattuani pestobroileria vähän kaupan basilika-tomaattikastikkeella. Tässä vielä juustokastikkeen ohje (kiitos, Pirkka), se kun tuppaa jäämään tavan lasagne-pakettien kyljistä:
3-4 rkl voita tai margariinia
3-4 rkl vehnäjauhoja
1 l maitoa
2 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
Vehnäjauhot lisätään kattilassa sulatettuun voihin. Sekaan 5 dl maitoa, ei siis hulauteta kaikkea kerralla. Sekoitellaan tasaiseksi ja kuumennetaan, jonka jälkeen lisätään loput maidosta ja desi juustoa sekä sopivasti suolaa ja mustapippuria. Tasoitellaan, kiehutellaan ja lorautetaan lasagnevuokaan päällimmäiseksi. Loput juustoraasteesta tunteella mukaan, uuniin 30-40 minuutiksi 175 asteeseen, ja hyvä tulee mummon jalasta.
Muuten viime viikon gurmee-kokeiluni päättyivät sitten naudan ulkofileisiin. Voi olla, että kokkailuhimoni hiipuu hiillokseksi, ja keskityn lähitulevaisuudessa minipuutarhanhoitoon. Syynä eivät suinkaan ole hämäränpuoleiset tähtikokkikokeilut tai niiden tulokset, vaan taloudelliset vaikuttimet. Yksikertaisempi menu on myös vähemmän sydämeenkäypä. Jos sitä jonkin aikaa pärjäisi hyväksi havaitulla ja, ah, niin tylsällä periaatteella "vähemmän on enemmän".
Mitä pannulta sitten tipahti lautaselle? Tulos oli ensikertalaisella pientä pintakärtsää ja medium miinus. Pannukin olisi voinut olla valurautaa, ja muita surullisenkuuluisia urheilusuorituksen jälkeisiä selityksiä. Kyllä pihvit silti aika nopeasti upposivat ääntä kohti, kun seurana oli itse vuoleskeltuja, vain vähän öljyssä, suolassa, pippurissa ja korppujauhoissa kieriskelleitä uuniperunoita sekä valkosipulivoita ja bearnaise-kastiketta, jonka esivalmisti meille blå band.
Muona nautittiin avec Hob Nob. Ihan hyvä viini tällaisen amatöörin käyttöön, ja oli nimenomaan ruuan kanssa sopiva. En siis lähtisi ihan ilman suupaloja nauttimaan. Mikä odottamaton lause härkäihmiseltä... Viini ei täten ansaitse surullista hymiötä, muttei ihan säväyttänytkään Hesarin kiittelyistä huolimatta. Ehkä annan sille vielä toisen tilaisuuden hamassa tulevaisuudessa. Toisin sanoen: "Ei menny niinku Strömsössä", ja jätetään ne sisäfileet sitten ravintolakokeille, ainakin toistaiseksi. Nyt jään katselemaan - ja ennen kaikkea kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti