"I choose my choice!"

Otsakkeen lainaus Sinkkuelämästä. Paljon on vettä meidänkin puropahasissa ehtinyt virrata tuon edellisen postauksen jälkeen. Olen koettanut fiilistellä uusia suuntauksia niin IRL kuin täälläkin rinnakkaistodellisuudessa. Vaan jotenkin vain sitkutellaan päivästä toiseen niin, ettei ajankulua oikein tajuakaan, ja edelleen on vaikeaa saada kiinni mistään konkreettisesta. Ehkä siihenkin on luvassa helpotusta piakkoin, ja jonkinlaiseen toimeen olisi myös tartuttava.

Pätkä on kohta kolme ja miulle kello lyö, että ryhdistäydy, hanki koulutus, elanto, lapselle hoitopaikka, harrastuksia ja elämä, kun nyt kerran aiotaan asua ja olla täällä Mörönperällä. Mutta jos sattuu tekemään hassuja valintoja elämässä, niin ei mikään noista ole niin vain sanottu eikä tehty.

Ja kyllä, maalla meidän tulevaisuutemme nyt sitten on, tai ainakin kovasti niin toivon. Aika ajoin miulta nimittäin kysytään, että ihanko te sinne meinasitte asettua, eikö isompaan kaupunkiin, lähemmäs sukulaisia. Aina välillä iskee tietenkin sellainen epäilyksen peikko, että on pakko yrittää itselleenkin perustella valintojensa viisautta, mutta niin kauan kuin edes toisella meistä on jonkinlainen työ ja yhteisö ympärillään, niin miksi lähteä riskeeraamaan?

Yksinäisiä päiviä, harmaantuvia hiuksia, ajoittain kiristyviä hampaita, kyllä, mutta sitten taas vanhan kuusikon rauhoittava vaikutus ja veden liplatus vaa'an toisessa kupissa. Ja ennen kaikkea lapsen riemu, kun saa kiipeillä ja hyppiä ja rämpiä ja läiskyttää. Ja se, kun saa oppia peipon, palokärjen, laulujoutsenen ja mustarastaan livenä. Ja ainahan täältä pois pääsee, hetkeksi jos vaikka vain. Voi olla, että tiukkaa tekisi tottua toisenlaisiin maisemiin näiden jälkeen.