Keskeneräisten projektien sarja

Heippa. Siulle ois  tämmönen Rasti ruutuun -tehtävä näin alkajaisiksi:
On elämä
[ ] juhla
[ ] laulu
[ ] laina
[ ] pullaa
[ ] kaikkea edellä mainittua
[ ] ei mikään näistä, keksi ite:___

Aiemmin varmaan olisin itse veikannut tuota laulua, niin moneen elämänkohtaan aina sopii joku laulu, ja mistä tahansa sanasta tulee joku biisi mieleen mutta... Viime aikoina ehkä enemmänkin on alkanut tuntua siltä, että miun Niin sanottua elämääni määrittelee erinäiset projektit, joita ei vaan saa millään päätökseen. Tai sitten se on vähän niin kuin langanpätkistä kasattu kerä, josta päät repsottaa joka suuntaan ja on solmussa niin, ettei selvää saa.

Mutta ah, niin kätevää on aloittaa joku uusi juttu, kun vanha alkaa ahdistaa. Esimerkiksi jos murheenkryyni (G) ei etene, voi ottaa tilalle pari toimeksiantoa sukulaisilta ja tutuilta... Sellaisia, joista irtoaa lähinnä hyvää mieltä, mutta on sekin tyhjää parempi.

Tai sitten voi opetella koneompelua kantapään kautta meiningillä "eihän tähän ny mitään ohjekirjoja tai kaavoja tarvita" ja ollaan sitten kyynärpäitä myöten jumissa, kun alalanka onkin tällä kertaa väärinpäin ja Pätkän ekat ja vikat megapäikkärit kuluu noita solmuja availlessa. Mutta kummallisen hyvin leggingsit pysyy jalassa ja farkkurahinpäällinenkin on ollut jo pari kuukautta ihan vaan päättelyä vaille valmis. Sohvan käsinojiin valmistui ennätysajassa farkkupäälliset kaukosäätimien (ja vaikka sihijuomien) säilytystä varten. Onpa niissä nähty se säädinkin ainakin kertaalleen. Olkoonkin vähän trashyt, mutta on tässä elämänvaiheessa edes vähän suojana tahmatassuilta.

 


Sen verran huonoja uutisia kantautuu vanhasta kotikaupungista opinahjoineen, että olen päättänyt toistaiseksi yrittää lakata murehtimasta keskeneräisiä projektejani (joita siis elämäksi voisi kutsua), ja keskittyä siihen mikä on oikeasti mielekästä. Niin kuin nää käsityöt tai sitten vaikka kävelyt metsässä jälkikasvun kanssa. 

Luonnonihmeiden tutkiskelu alle metrisen näkökulmasta on vallan avartavaa ja terapiaa parhaimmillaan. Tänään onkin sattumoisin Suomen lasten metsäretkipäivä. Ekaa kertaa tuommoistakin vietetään. Me ei nyt tänään päästy kotipihaa kauemmas, mutta onneksemme kovin montaa askelta ei ovelta tarvitse edes ottaa, jotta metsäretkelle pääsisi. Retkeilyä onkin harrastettu sitten jo melko ahkeraan tälle keväälle, joten huonoa omaatuntoa en nyt jaksa potea siitä, ettei juuri tänään sinne metsään mentykään. Onneksi peippojen ja muiden metsäneläjäisten luritukset kuuluu tuohon pihamaalle asti. Noista meijän seikkailuista avarassa luonnossa joskus toiste ehkä lisää. Nyt yritetään mennä harrastamaan taikinaterapiaa, kas kun meinasin tässä unelmoidessa jo unohtaa, että peltileipätaikina olis nostatusvaiheessa.